tiistai 13. toukokuuta 2014

Konean järkyttämä elämä


Lauantaina painelin A:n nihkeää ihoa sormillani ja rapsutin kosteaa kämmentä viidettä iltaa putkeen. Nämä kuukaudet, jotka olen ollut poissa kaupungilta ja täältäkin, ovat kuluneet tutkimassa hänen ääriviivojaan. Pidän A:sta muun muassa siksi, että hän on ottanut minut omakseen tavalla, josta muut miehet ovat vain puhuneet. Hän kutsuu minua pussycatikseen, ja saan kissamaisuuteni takia anteeksi hölmöydet, joihin pikkukissat voivat sortua. Olemme hänen kanssaan tilanteessa, johon kuuluu pikkusiskoja, kutsuja perhejuhliin, sääntöjä, sopimuksia ja kumppanuutta.

On ollut helppoa olla hyvä, kunnes

Konea soitti Pariisista ensimmäistä kertaa yli vuoteen. ''Olen juuri ostamassa lentoja sinne ja tulossa katsomaan sinua'', hän ilmoitti.
Seisoin lamaantuneena silmät suurina keskellä olohuonetta puhelin oikeassa kädessäni. Sydämeni tampatessa rintakehääni vasten huuleni muodostivat hitaasti ja äänettömästi sanat: Voi vittu.

Kuva Emma Sarpaniemi