sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Lähettämätön kirje 1

'' Hei.
Olet imenyt minusta elämän ja luottamuksen. Olet repinyt minut takaisin myrskyyn, josta olin jo puoliksi selvillä vesillä. Tai ainakin avasit kutsuvasti oven ja samalla mahdollisuuden ja läpiveto veti minut takaisin aallokkoon.

-----Viikonloppuja-----

Ja nyt olen yksin Ysibaarissa Helsingin Sanomat pöydällä, mutta en ole voinut aukaistakaan sitä. Se ei ole mitenkään mahdollista vaan tilaan tuopin ettei minun tarvitsisi mennä yksin kotiin.

Sinun ''soitan kohta'' tarkoittaa ''ei ikinä''.
Minun ''olen tässä'' tarkoittaa
''olen tässä''.
   En todella ole tiennyt ennen, että sinun kaltaisia ihmisiä on olemassa.  Minun jokainen rakastava kirjeitä lähettävä ja kappaleita kirjoittava soluni surkastuu ja elämä kuihtuu niistä pois. Olen kuullut teistä muilta, mutta en tiennyt että valehteleminen on niin helppoa. Sen kun sanoo vain kaikenlaista ihmiselle, jolla on sydän ja mieli auki, kirkkaina ja puhtaina ja jotka ottavat sanat sydämeensä ja säilövät ne sinne. En voi käsittää, miksi teet tämän minulle.
   Nuo sanat ja katteettomat lupaukset kytevät hetken sydämessä mutta eivät juurru. Ja sitten sydämessä

räjähtää.

Tapahtuu räjähdys, jonka seurauksena kudokset repeävät, suonet katkeavat, liha viiltyy, kyyneleet tipahtelevat oluttuoppeihin ja pieni ihminen itkee kamelinvärinen takki päällään kaatosateessa Uudenmaankadulla ja sulaa asfalttiin.
Huuto on pohjaton.

No. Joka tapauksessa. Palataan.
''

1 kommentti: