keskiviikko 7. elokuuta 2013

Nu ska jag gå och kyssa min tjej

Olin Esplanadilla piknikillä, kun hän pyöräili ohitseni.
Juoksin perään ilman kenkiä ja huusin hänen nimeään.
''No, Emilia?''
''Ajattelen sua ja sitä miten sä voit. Mitä sun äidille ja sisaruksille kuuluu?'' 
''Ihan hyvää. Vieläkö sä bunkkaat ton jätkän kanssa, joka istuu nurmikolla?''
''Ei me koskaan bunkattukaan, se on mun paras ystävä''
''Just okei.''

''Mulla on ikävä'', sanoin hiljaisuuden päätteeksi.
''No sentään edes ikävä''

Kun me tapailimme, minulta kysyttiin kaikissa bileissä ruotsiksi: ''Kuka sä oikein olet, kun se esittelee sut meille? Se ei koskaan puhu kenestäkään sen omana.''

Olin Emilia, joka tapasi jonkun toisen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti