keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Minun sanani on kaikista painavin

Suhtautumiseni Helsingin Kulosaaressa sijaitsevaa kotiani kohtaan on ristiriitainen. Kauniilla saarella, mutta kaukana saaren miljoonataloista. Useimmiten siellä ei ole ketään kotona, mutta juhlien aikaan se näyttää ulkopuolelta kuin nukketalolta, täytekakulta, sillä kadulle näkyy kunkin huoneen tapahtumat, koska sälekaihtimet eivät ole koskaan kiinni. Minä järjestän täällä juhlia: syntymäpäiviä muille ja sunnuntaibrunsseja.

Minä ja isäni. Isäni ja minä. Hän on ankara, mutta vain minun sanani painaa hänelle.

Elämme vuoden 2012 maaliskuuta. Seison eteisessä puoli neljältä yöllä. Yläkerrassa on vielä joku hereillä. Valkoisten rahien, verhojen, mattojen ja epäkäytännölisten tuolien keskellä makaa minun ankara isäni. Hänen kasvoillaan kareilee hymy ja hän liikuttaa käsiään ilmassa kuin kapellimestari. Hän ei huomaa minua lainkaan. Kävelen pimeydessä kohti ihmistä, jonka kanssa minulla on elämää suurempia eroavaisuuksia ja jonka kanssa koen samalla hyvin syvää yhteisymmärrystä. Korvilla kuulokkeet, niin isot, että ne peittävät puolet päästä, joka tasan samanlainen kuin omani, ja tiedän varmaksi, että hän kuuntelee erään elokuvan musiikkia. Sanon hei. Hän avaa viinaiset silmänsä, tullut hirmu hienoista juhlista keskeltä kauniita menestyneitä naisia ja smokkipukuisia miehiä, ja minä olen tullut vähemmän hienoista juhlista ja sanon yhtäkkiä hänelle ilman minkäänlaista suodatinta ''minulla on sinulle kerrottavaa''. Nyt hän taas hymyilee silmät kiinni, eikä edes käänny minuun päin. 
''Se joku oli ihan tosi, tosi vanha. Olen ihan sairaan hajalla ja ne bileet olivat ihan kamalat ja toivon ettet suutu vaan ymmärrät.''
Hän on hetken hiljaa ja kuulokkeet ovat pudonneet jo hänen korviltaan matolle minuutteja aikaisemmin ja musiikki kuuluu niistä vaimeana:

Maybe I'm wrong, maybe I'm right, 
loving you dear like I do.
If it's a crime then I'm guilty, guilty of loving you


'' Emilia, en olisi voinut sinusta muuta ajatellakaan'', hän vastaa. 

Lainaus kappaleesta Guilty (1931) Richard A. Whiting, Harry Akst, Gus Kahn

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Hei sattui sydämeen, mutta ainakin keskellä kirsikkapuita



Palattiin eilen kotiin Ranskasta ja ihan hyvä niin.