maanantai 29. lokakuuta 2012

Nimesi on kaikkialla

Sinä, joka olet ollut lainassa. Huomaan tällä kertaa Pariisissa, että olet tehnyt enemmän graffiteja kuin koskaan ennen. Koko kaupunki on tapetoitu, koristeltu ja sutattu nimellä Konea. Eiffel on päällystetty sinun kuvillasi, nään kasvosi mainostauluissa, ja olen koukussa sinuun samoin kuin sinä johonkin muuhun. Koneakoneakonea.
   Ja sitten näiden päivien jälkeen, joina olen bongannut nimesi kaikista lähistön sähkötolpista, käy niin, että olemme vihdoin taas samojen seinien sisällä. Nimesi lukee tämän baarin jokaisella seinällä, jokaisessa tuolissa, pöydässä ja peilissä. Tila on täynnä ihmisiä, joista jokainen tietää, että minä olen ainainen syrjähypyn aiheuttaja, kriisien laukaisija ja hänen heikko kohtansa. He aistivat, että energiamme yhdessä täyttävät tilan kuin tilan. Jossain vaiheessa iltaa nuo energiat kasvavat niin, että hymymme hyytyvät sekunnin sadasosassa ja juoksemme molemmat ulos baarista kadulle hengästyneinä ja itkuisina. ''Emilia, sinulla on sama vihreä takki'' sinä sanot, ja minä tajuan olevani vähän liian ihanassa kännissä. ''Olen ajatellut sinua paljon'', jatkat ja minä nyökkään.
  Olen tiennyt jo kauan ennen tuloani, että olet jättänyt edellisen avioituneen tyttöystäväsi ja alkanut seurustella vanhan ystäväsi kanssa. Tiedän myös, ettemme tule makaamaan yhdessä. Kohtaamisemme on sydäntäsärkevä, ja me hengitämme toistemme tuoksua, kun syleilemme ikuisuuden kadulla. Sitten katoat, tyttöystäväsi soittaa minulle ja syyttää kauheuksista. Kiellän kaiken, tietenkin.
   Tapaan Pariisissa jonkun toisen, joka kiehtoo minua hieman samalla tavoin kuin sinä, Konea. Tämä mies, jonka tapasin kaksi tuntia saavuttuani kaupunkiin, ei nuku lähes lainkaan ja on siksi rauhaton. Punaisten lämpölamppujen alla katselemme toisiammme ja toivomme, ettei kaikki olisi niin mahdotonta. Hän saa käteni tärisemään, eikä siihen pysty lähes kukaan. Kuten muutkin heistä tämäkin rikas pretty boy tuntee Keith Haringin työt, ja se on tärkeintä.

Mutta rakas Konea,
kädestäni putoaa tupakka, kun viimeisenä iltana toisessa kaupunginosassa nään kadulla täsmälleen sinun näköisesi miehen.

lauantai 27. lokakuuta 2012

perjantai 26. lokakuuta 2012

Suojelusenkelini Haring

Puhuimme TinTin Tangossa muutaman ystävän kanssa lempikirjailijoista, -elokuvista ja -taiteilijoista. Totesimme, että kaikki lempi-alkuinen on vahvasti sidoksissa siihen, missä hetkessä ja elämäntilanteessa teoksen kokee. Vaikka teoksen motiiveja, toteutustapaa ja tyyliä voidaan arvioida, on kokemus loppujen lopuksi kovin subjektiivinen. ''Varsinkin munlaisella tyypillä, joka pitää lähes kaikesta ja on suhteellisen kritiikitön kokija'', sanoin ja samalla hivelin vasenta kättäni ja siihen piirrettyä Keith Haringin työtä.
    Keith Haring on lempitaiteilijani ja pakkomielteeni kohde. Kyse ei välttämättä ole siitä, millaisia kuvat ovat, vaan kaikesta, mitä hän minulle symboloi. Keith on saattanut minut yhteen tärkeimmän T:n kanssa, ja loppu on historiaa. Keväällä heräsin ystäväni uudesta asunnosta Pariisissa, enkä edellisen yön pimeydessä ollut kiinnittänyt huomiota siihen, miltä hänen makuuhuoneessaan oli näyttänyt. Kun aamulla heräsin, huomasin, että valoisan huoneen täyttivät erinäiset Haring-patsaat, -huonekalut ja -kuvat. Seuraavana päivänä Melunissa löysin Nicon vanhempien talosta taulun, jonka hänen ystävänsä lähiöstä oli Nicolle milleniumin aikaan maalannut. Oikeasta alakulmasta löysin Keith Haring -ukon.
   On siis vähintäänkin oikeutettua, että kutsun Keith Haringia suojelusenkelikseni, koska hän tuntuu seuraavan minua joka maailman kolkkaan ja saattaa minut yhteen merkityksellisien ihmisten kanssa.   Hän on minulle pyhä, joten murruin, kun ystäväni yksi toisensa jälkeen hankkivat Radiant Baby -kännykkäkuoria ja sanoivat, että ''nää on iha kivoi''. Vita yritti selittää minulle, etten voi omistaa kuollutta taiteilijaa. Tuohtumuksesta kiihtyneen hengistykseni tasaantuessa nyökyttelin ja esitin ymmärtäväni, mitä hän tarkoitti. Samalla hivelin käsivarttani ja ajattelin, etteivät ne voi koskaan ymmärtää meitä Keith. 
    En osaa sanoa, mitä mieltä olisin hänen töistään, jos minulla ei olisi niin vahvaa tunnelatausta niitä kohtaan. Tiedän vain sen, että henkeni salpautuu joka kerta, kun Haring tulee puheeksi ja että purskahdin lähes itkuun, kun näin ystäväni perheen omistaman aidon taulun. Hänen töidensä äärellä olen toimintakyvytön — aidsiin kuollut homo-mies pystyy siis vaikuttamaan minuun enemmän kuin keskimäärin muut miehet.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Eskapisti

Ranskassa kaikki on paremmin
ihmiset puhuu kauniimmin
kauniimpaa kieltä
parempia panoja
korkeampia taloja
korkealentoisempia puheita.
Puhelimeen kovaa puhuva mies, joka pyytää tulta ja bileisiin.
Olen juhlissa,
kaikilla on huumeongelma.
Putain, putain, putain de merde naamioituu kauniiseen sointiin.

Kaupunki, josta eilen yöllä palasin, ei todellakaan ole yhtä siloiteltu ja kaunis
kuin siellä sijaitsevien talojen parvekkeiden koukeroiset kaaret. 

torstai 11. lokakuuta 2012

Tassuammeessa tuhansien kilometrejen päässä on hyvä kirjoitella kaikesta kauheen ja hirveen ahdistavasta



Lennän huomenna sinivalkoisella koneella Pariisiin. Ajattelin kävellä Père-Lachaisen hautausmaalla ja lillua kylvyssä tassuammeessa ja heilutella varpaitani ja istuskella La Perlessä ja Tapessa ja palata ikuisuustekstiin, joka kertoo ikäerosta, kun tulen takaisin tänne. Olen oman mieleni vankina muutaman päivän ennen kuin loput matkaseurueesta tulee kaupunkiin. On kuitenkin tärkeää astua välillä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle enkä aio pakoilla tilanteita sumentamalla mieltäni liikaa.