torstai 28. kesäkuuta 2012


Muutamaa päivää vaille tai yli vuosi sitten matkallani avajaisiin satuin kysymään neuvoa tuntemattomalta Viiskulmassa. Halusin vain löytää sopivan kahvilan, mutta sinä hetkenä, kun tämä tuntematon kääntyi koputettuani häntä olkapäälle maailmani räjähti ja kasvoi eksponentiaalisesti. Kun kysyin: ''Anteeksi, liikeneekö teiltä hetki?'', kääntyi hän ja aika pysähtyi valokuvaajan ja Mandin seistessä ympärillämme, vuosien leijuessa välissämme, ja kahvilan etsiminen oli vain pieni detalji tapaamisessamme, koska me emme edes käyneet kahviloissa, me söimme myöhempinä aikoina ravintoloissa, joissa kiedoimme käsiämme ja jalkojamme ja sydämiämme yhteen,  ja elimme ilman musiikkia tyhjiössä, jota epäiltiin bluffiksi ja teimme banaaleja asioita kuten kävimme uimassa ja puhuimme sattumista.... vähän aikaa - kunnes iso tyhjiö imi kaiken sen ja me olimme takaisin alkupisteessä Viiskulmassa Pursimiehenkadulla ja minä ja Mandi otimme askelia taaksepäin ja jäimme Fredrikintorille, astelin taaksepäin takaisin töihin säätiölle, lounaalle enkä koskaan saanut kutsua avajaisiin enkä koskaan päätynyt Viiskulmaan.

2 kommenttia:

  1. Heipä hei. Tapasi kirjoittaa on kaunis ja blogisi on upea ja kuvat täällä ihania.

    Tämä on ehkä randomeinta ja hassuinta, mitä olen vähään aikaan tehnyt/sanonut blogien kautta, mutta haluaisin sanoa, että musta olisi kiva tutustua tai nähdä joskus kunnolla. Vaikutat ihmiseltä, jonka kanssa mulla vois jopa olla jotain puhuttavaa.

    Sori jos tämä oli jotenkin tooosi outoa ja epäkivaa ynnä muuta, en pahastu ollenkaan jos ajattelet niin.

    - Iina (Joskan sisko)

    VastaaPoista
  2. Komppaan edellistä: Päädyin sattumalta blogiisi. Kuvat innostivat mutta teksti pysäytti. Kiitos!

    VastaaPoista