lauantai 28. huhtikuuta 2012

Vita ja minä, minä ja Vita. Kaupunki ei ollut koskaan näyttänyt niin kauniilta tai tuntunut olevan niin täynnä mahdollisuuksia. Taivas oli korkea noina päivinä, kun me kävelimme Töölönlahdella ja Korkeavuorenkadulla.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Itsestä



Ikäni pysyköön joillekin ikuisena mysteerinä.

Voitin kuninkuusjuoksun kolmannella. Pyöreäposkinen ja ruususuinen meren rannalla kasvanut lapsi hyppi kolmetoistavuotiaana hyppynarua, kun muut kokeilivat Maybellineä. 
Voitettiin kuninkuusmatka, mentiin seitsemän vuotta eteenpäin ja yht'äkkiä oltiin aivan erilaisia kuin ne, joiden kanssa oltiin kuninkuusmatka juostu.
Kasvettiin, itkettiin
paranneltiin sydämiä 
noilla mattolaitureilla, joilla olisin halunnut ehkä olla näin jälkeen päin ajateltuna
sen sijaan, että puhuin sillä välin taiteista
 minua vanhempien kanssa.

Uskoisin, että paljon oli kiinni siitä, että astuin sisään Pohjoisella Hesperiankadulla sijaitsevaan kirjakauppaan. Tapasin puolen vuoden aikana paljon ihmisiä, uskalsin kysyä ja puhua. Kerran kysyin '' Anteeksi, mitä teette tänä iltana?'' Se vei pitkälle. Alettiin kirjoittaa, tavattiin ihmisiä ja keskusteltiin. Jo lyhyen ajan kuluttua osasin sanoa enemmän ja katsoa syvemmälle silmiin. Lapsenkasvoinen Emilia sai joka viikko uusia arvauksia iästään. 23, 24, 19, 15, 26.
    Tapasin jonkun, joka oli minua vanhempi. Se, että vietin hänen kanssaan aikaa, ei kasvattanut yhtään sen enenpää kuin kohtaamiset muiden ihmisten kanssa. Sen sijaan kasvoin eniten silloin, kun itkin Hakaniemen torilla, että minä rakastan sinua ja tämä toinen vastasi, että niin minäkin sinua ja sitten kääntyi pois. Tämä, mistä ollaan monesti puhuttu, on ollut elämäni vaikein asia. Olen hänelle kuitenkin paljon velkaa, koska kirjoittamiseni muuttui vasta silloin merkityksellisiksi itse kirjoittajalle. Turvauduin tunteiden syväanalyysiin. Opin menemään tuhat kertaa syvemmälle itseeni kuin koskaan ennen - kasvoin. 
   Teorioita on yksi joka sormelle, mutta kukaan ei ole täysin varma, miten tässä näin kävi. E sanoi, että kaikki lähti hakanneulasta, jonka työnsin korvanlehdestäni läpi lähes kolme vuotta sitten. J sanoi Cafe  Kardemummassa, että kasvamiseni johtuu kirjoittamisesta. Kun kirjoittaa täytyy ajatella ja kun ajattelee, kasvaa. Kolmas sanoi: ''Lapsuuden trauma! Siitä sen täytyy johtua''  Neljäs: ''Vanha sielu. Ei me muuten pidettäisi toisistamme.''

Moni kakku päältä kaunis. Kivoja juhlia, siistejä vanhempia tyyppejä, mahdollisuuksia. Kaikki näyttää niin hohdokkaalta - mutta ei se aina ole. Olen paininut itseni kanssa ja todennut, että olen sortunut synneistä suurimpaan, kaksinaismoralismiin. Ja tietääkö kukaan, kuinka vaikeaa se on ja paljonko se sattuu, kun kysytään että

Miten sinä Emilia
osaat noin hienoja sanoja
kuten
kaksinaismoralismi
noin nuorena?

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Täysin Zen

Kas näin pidetään selkä suorassa. Ostetaan leikkokukkia, pyyhitään pölyt ja aloitetaan kuntoileminen. Kaikki lopettaa röökin vetämisen ja katsoo tarkkaan, mitä ravintolassa tilaa. Olemme täysin hallittuja, hymymme ovat hallittuja. Kiitos, mutta ei kiitos, me tiedämme paremmin!

Huokaisin tänään, että kunnollisuus ei sovi identiteettiini. Olen luultavasti ensimmäinen, joka putoaa kunnostautuneesta porukastamme.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012