keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Helsinki on kuin hiljainen sivustakatsoja


Minulla oli Lönnrotinkatu 8:sta 43:seen aikaa ajatella T:tä ja suhteiden päättymistä. Tämä T, on juuri se minua vanhempi, jonka kanssa katseltiin installaatioita kesällä. Ne installaatiot kertoivat rakkaudesta.
Yksi suosikkikolumnisteistani, Tero Kartastenpää, kirjoitti joskus, että hän ei usko eroihin. Enkä usko minäkään, ainakaan siinä merkityksessä, jossa tämä E-sana yleensä yleensä mielletään. Minun ja T:n ihmissuhde ei päättynyt mihinkään tiettyyn oven pamaukseen tai huutoon, vaan todettiin, että tässä ja nyt ei ole mahdollista, jos halutaan kaikki ja säilyttää oma itsensä. Asumme samassa kaupungissa ja keskusta, se on sinun maailmaasi T, sinun kuningaskuntasi, jossa minä olen ollut ennen vain vierailijana. Tämä Helsinkimme tarjosi karut, koleat ja lehdettömät kadut. Sörnäisten rantatien, Hesarin, Pengarkadun ja Fredrikinkadun näyttelemään kolmatta muuttumatonta pääosaa.
   Se on hassua, kun tilanteet ja ihmisten väliset dynamiikat muuttuvat, mutta ympäristö, tässä tapauksessa Helsinki, ei muutu. Tarkoitan siis, että vaikka vuodenajat muuttuvat, talot, kadut ja puistot eivät – ilmeisestikään. Kaupunki on kuin hiljainen sivustakatsoja, joka kommentoi ironisesti sopivan hetken sattuessa. Esimerkiksi, kun lintsaan ja menen Vickyn kanssa Toriin syömään rakkaani, suruni, piru itse, astuu ravintolaan sisään, ja Helsinki huutelee taustalla '' Heheh. Nii-in. Pieni maailmakaupunki, eikö?'' Tai kun kävelen hänen kauppansa ohitse, jumitun Kampintorin kulmalle Pablon seuraksi ulos tupakalle. Paikka on täsmälleen sama kuin kesäkuussa, ihmisetkin samat. Mutta Kampintorin kulmalla tuulee vietävästi tähän aikaan vuodesta ja Helsinki, se säätää kontrastit maksimiin, jolloin minä, Pablon hymystä huolimatta ostan kahdensadan euron lennot ja lähden hetkeksi täältä pois. 
   Ja niin hän vielä kulkee, näkee, rakastuu, romahtaa ja kokee päälle kolmekymmentä vuotiaana. Ja minä jatkan samaista Lönnrotinkatua ja sinä T, sinä olet ehkä vain kiertänyt korttelin ja tulet vastaan taas kulman takaa silloin, kun olet taas eheä.

9 kommenttia:

  1. minä niin rakastan sinun tekstejäsi. älä koskaan lopeta.

    VastaaPoista
  2. jännät huvit teillä hesalaisilla - istua alasti kylpyammeessa ja olla tosi cool
    ei vais, tää blogi on muute upee

    VastaaPoista
  3. voi kunpa kirjoittaisit useammin.

    VastaaPoista
  4. Mä oon Ranskassa, mutta oon bäkkii kohta Helsingissä! Sitten lisää taas. iip olipa kivasti sanottu :--)

    Suukkoja kaikille raksuille täällä!!

    VastaaPoista
  5. KorJaan emilia sinun isäsi osti ne lennot :)

    VastaaPoista
  6. Häh? Tottakai mä ostin ne itse?

    VastaaPoista
  7. tää on ehkä sun parhain täällä

    VastaaPoista