torstai 3. marraskuuta 2011

Luistinradalla


Porttikuja 5 A:n vintilta löydettyjen kirjeiden perusteella Arton 70-luvulla eletty teini-ikä koostui sympaattisista harrastuksista. Muun muassa Ruotsiin, Amerikkaan ja Jamaicalle kirjekavereille lähetetyissä kirjeissä hän luetteli harrastuksikseen futiksen, jääkiekon, kirjekaverit, kitaransoiton ja tytöt. Viimeisenä mainitut lähettivät kymmenittäin kirjeitä Artolle vuosina 1974-78. Niistä ja muidenkin lähettämistä kirjeistä olen saanut selville pieniä palasia hänen elämästään. Siitä elämästä, joka on muokannut Arton sellaiseksi kun hän on, mutta johon en ole koskaan ennen ollut kosketuksissa

Eräs Chrisse oli ihastunut pellavapäiseen 14-vuotiaaseen Artoon ja kirjoitti hänelle niin ahkerasti minkä punastumiseltaan ehti. Kirjeiden I:n pisteet olivat huolellisen pyöreitä palloja ja käsiala huoliteltua. 
Myllikkä 19.1 -75
Dear Artsi! Kiitti kirjeestäsi. Siitä Mutasesta mä nyt tässä: Kyllä se musta aika kiva on muttei se aina oo. Mä en oo Päivin ja Tuijan kanssa siks kun ne ei aina haluu olla mun kanssa. (Koko kansa mietti) Muuten, kumpi sun mielestäs on kivempi? Päivi vai Tuija? Tää on mulle tärkee kysymys! Oo kiva ja vastaa siihen rehellisesti.
Mikä sun pelaajanumero on? Minkä väriset sun silmät on? Mun on siniharmaanvihreät. Minkälaisia kappaleita teillä on mankalla? Mulla on Glitteriä, Remu & the Hurriganes, Juice Leskinen ja Anheim Stardust sekä Hullujusseja. Onks teijän mankka jo tullut hulluks kun te ootte kuunnellu Hullujusseja? Mun mankka on! Yeah! Mikä teidän auton rekisterinumero on? Meidän on BSZ-51. Minkä merkkinen auto teillä on? Meillä on Peugeot 504. Kuule se on sitte raju autostraada. I LOVE YOU! Onks Jakke Marskiin lätkässä? Koska teillä on ne kotibileet? Saanks mäkin tulla niihin? If  you see a flower blue you rememvber I love you. Päivi lähetti Jakelle kauheesti terkkuja!
No ei kai sitten muuta. Love, Chrisse.   P.S Oliks kivaa perjantaina?
Samassa kirjekuoressa
19.1 - 75
Dear Artsi ja Jakke!
Meidän mutsit on saanut selville kaiken. (perjantaista) Me ei tiedetä ikävä kyllä mistä. Tuija fritsun ne on saanut selville. Arvaa vituttaaks meitä? Pääasia on siinä kun me ei tiedetä, mistä ne on saanut kaikki selville! Me ollaan yritetty kusettaa kaikkee et me pelattiin vaan monopolia. Chrissen mutsi on kysynyt Chrisseltä et oliks siel se sama Jakke tai Sakke, jonka perässä Päivi on juossut? Chrisse sano et oli siel se. Me ei saatais olla enään Tuijan kanssa. Olis hirveen kiva juttu jos te ette näyttäis tätä kirjettä Tuijalle, koska Tuija ei tiedä mitään. Meille kummallekkaan ei saa soittaa, mutta jos te haluutte skriivata niin antakaa kirjeet koulussa Päiville. Huomio Päiville, ei Tuijalle. Tuijan ei tartte tietää sitä et me ei saada olla sen kans eikä sitä et meidän mutsit tietää niistä bailuista! Joten please, älkää kertoko sille! Olkaa niin kivoja et ette näytä tätä kirjettä kellekkään!
Ja muistakaa et me digataan teitä yhä edelleen vaik mitä tapahtuis ! Love from, Päivi ja Chrisse


Tämä Päivi seuraavana kesänä saaresta kuusi sivuisen kirjeen, jonka jokainen kulma oli numeroitu. Heinäkuun yhdeksäs hän postitti sen.
5.7-75 Lilla Sandholmen
Moi Artsi,
Mitäs sinä? Mulle ei näin aluks kuulu mitään erikoisempaa. Chrisse suuttu just äsken mulle ku mä en skriivannut Pillille. Se lähti jonnekkin joten mä päätin ruveta skriivaamaan sulle. Mä yritän skriivata sulle joka päivä vähän. Okay? Musta olisi ihanaa jos sä voisit skriivata mulle himaan.
Ehditkös sä silloin klo 15 sinne Aleksis Kiven patsaalle? Oottiks se jäbä sua viel? Ainiin muuten, te ootte niin ihanan ruskeita Jaken kanssa. Mä toivon että myös mä ruskettuisin täällä. Tääl on kyl just ihanan aurinkoinen ilma ja lämmintä. Meidän pitäis mennä käymään Hangossa ja vielä Tammisaaressakin tän toisen viikon kuluessa. Kari on pystyttänyt telttansa tonne toiselle puolelle saarta. Stumppen ja Vöpö näyttää viihtyvän yhdessä. 
Ei oo vielä tän ekan päivän aikana tullu ikävä Myllikkään. Kato eihän mulla oo siel ketään ketä ikävöidä. Vai onko? No en mä ole ihan varma, mutta älä nyt vaan kuvittele et se olis Jakke! Kun Chrisse ei voi tajuta sitä millään, että mä en oo enään Jakkeen lätkässä enkä oo ollu pitkiin aikoihin. Me oltiin avomerellä Chrissen ja Karin kanssa kalassa moottoriveneellä. Ei tullu yhtään kaloja. Mul on kauheen kipee pää ja mä just mietin, että ottaisko asperiiniä.
8.7-75
Mä toivon sulle oikein hyvää kesän jatkoa! Kerro myös Jakelle oikein paljon terkkuja, mutta eri merkeissä kun joskus ennen. Joko Jakke on ollut Ruotsissa? Me ollaan sit tunnettu toisemme puol vuotta tän kuun 10. päivä. Muistatsä enää mistä se alko? Luistinradalta. Sieltä muuten saa kauheesti kavereita, vai mitä?


Keskiviikko 16.7-80 Tukholma
Moikka taas Arto! 
Tässä mä taas kirjoittelen sulle. Mutta kun tuli niin hirveä ikävä niin on pakko kirjoittaa, että tulisi parempi olo. Taas on tullut tehtyä raskas työpäivä. Aika menee niin nopeasti ja huomenna on tortai. Enää vähän yli viikko ja me nähdään taas. Arvaa mitä! Mä tulen lentokoneella! Silloin mä olen jo perjantai-iltana siellä ja voidaan olla yksi ilta enemmän yhdessä. Eikö ole kivaa? Nyt kun on enemmän aikaa, niin mä voin tulla katsomaan teidän mutsia. Mä haluun muuten tulla.
Voi hitto, on varmaan kiva tulla koneella Suomeen. Ei se maksakaan kovin paljon ja kun mulla on juuri tänään palkkapäivä niin voin mä vähän tuhlatakin. En mä nyt aio joka kerta tulla lentokoneella, mutta mä haluan tulla lentsikalla tämän kerran. Ja voinhan mä  mennä takaisin vaikka Viking Linella kun se on vielä halvempi kuin Silja Line.
Voi Arto kulta, nyt mä lähden syömään ja sen jälkeen soittamaan kopista sulle. Hyvää yötä ja suukkoja toivoo Teija.

Nämä kirjeet, kuten muutkin aikasemmin löytämäni sisältävät kullan arvoisia ajatuksia, kasvutarinoita 70-luvulta. En väitä kirjoittaneen näitä. Olen lähinnä nöyrä sanansaattaja ja se, joka 2000-luvulla kokoaa ja valitsee niistä osan maailmalle näytettäviksi. Yhdessä viimeisistä lukemistani kirjeistä, löysin ystävyyttä ja nuoruutta kauniisti kuvaavan lauseen. Se meni näin:
Tais silloin bussikuskille olla aika näky, kun kaks punasen harmaata nuorta miestä käy autoon vaikerrellen oloansa. Mutta kerranhan sitä vaan herää 18-vuotiaana. Eks je? Skriivaa mulle Arto ja nähdään kesän lopussa.

Artosta kasvoi hieman vakavamielinen, mutta järkevä mies, joka pelasi jalkapalloa SM-liigassa, kävi kauppakorkeakoulun, kurotti korkealle ja onnistui. Mutta onnistuiko hän koskaan elämään ja ajattelemaan muuta kuin pörssikaavioita, hyviä sijoituskohteita tai nousevia taiteilijoita? 
Tämä teksti on osa kokonaisuutta, johon kuuluu myös viime keväänä koottu  Terveisiä ja kesällä kirjoitettu Alppiruusut
Photo par Michelle

5 kommenttia:

  1. Jos nuo ovat oikeita, niin kyseessä on kirjesalaisuuden rikkominen.

    Sinua se ei ehkä yhtään hetkauta, naurat vaan tai viiltelet virtuaalisesti avaimella autoani? Mutta jos omaat aikuisuutta tälläkin saralla, niin mieti miltä sinusta tuntuisi omien kirjeiden julkaisu? noissa ei toki ole mitään syvällistä mutta silti.

    VastaaPoista
  2. En koskaan julkaisisi mitään tälläistä, jos en olisi siihen saanut lupaa. Anyways, syvällisiä tai ei, noi kirjeet kuvaa 70-80 -lukua aika hyvin.

    VastaaPoista
  3. Artosta kasvoi hieman vakavamielinen, mutta järkevä mies, joka pelasi jalkapalloa SM-liigassa, kävi kauppakorkeakoulun, kurotti korkealle ja onnistui. Hei, Haloo, onko sinun mielestäsi onnistumista se, että on kauppatieteiden maisteri ja säätiöiden kaupparatsu. Niin,isäsi. Taiteessa isäsi osaamisen kylläkin kyseenalaistan, onhan isäsi lämmin ihminen, silloin, kun hän rakastaa, hän rakastaa täysillä, niin kuin sinäkin. Hän on työnsä kautta tullut matemaattiseksi, laskelmoivaksi ajattelijaksi, ei hänen ajatuksen lämpö taiteeseen riitä, rahallisesti kylläkin. Oletkohan elänyt oikeanlaisen nuoruuden vai isäsi ja äitisi nuoruuden? Älä elä vanhempiesi nuoruutta/elämää elä omaasi. Vanhempasi eivät sittenkään tunne toisiaan, etkä sinä heitä. Olethan jo täysi-ikäinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta kai onnistumista on se, että toteuttaa unelmansa.

      Se, että kirjoitan vanhemmistani ei tarkoita sitä, että eläisin heidän kauttaan.
      Tunnetko isääni? Nyt taitaa ruudun toisella puolella istua ehkä hiiieman kapeakatseinen tyyppi. Jos on työnsä puolesta tekemisissä rahan kanssa, ei tarkoita sitä, ettei voisi olla silmää tai sydäntä taiteelle.

      ja HAHAHHAHAHAHAHAH
      en tunne vanhempiani? nyt on kyllä jo skidisti liian paksua settiä :--DDD

      Poista
    2. Voihan kikkelis kokkelis. Unelmia on ja täytyykin olla, ilman niitä emme ole kokonaisia vaan elämämme kulkee kohti railoa.
      Kuuntele ja katso seuraavat esitykset youtubeelta, nämä olivat nuoruuttamme.
      Kuuntele youtubeelta ensin, kun Ben E King esittää Stand BY ME BIISIN, jonka hän lauloi Stand by me elokuvan tunnussäveleksi. Stand by me. Elokuvan esittäjät ovat siinä mukana.
      Tämä oli sitä musiikkia, joka kosketti. Niin pakahduttavaa, mutta rakasta ja niin sydämeen koskevaa, tuskallisen koskevaa. Olimme niin nuoria.
      Ja kuuntele Ben E Kingiä, kuuntele nuorena ja nuoruuden jälkeen, kun hän on jo pitkän tien kulkenut, mutta rakkaus nuoruuteen ja musiikkiin on edelleenkin sydämessä pysyvää. Hän aivan kuin isäsi, musiikki on edelleenkin hänessä voimakkaana. Kerroit, kuinka hän kuunteli musiikkia kuullokkeilla ja kädellään keinutteli musiikin säveliä kuin kapellimestari, kunnes herätit hänet todellisuuteen, viinasta vetistävin silmin, kuvasit häntä niin toden tuntuisesti.
      Ben E King + Juke - Stand By Me (1987)
      Brothers Four - Try To Remember (1965)
      The Brothers Four - Frog Went a Courtin
      Five Hundred Miles -by The Brothers Four
      The Green Leaves Of Summer
      Edith Piafin kaikki LP- ja single- tuotannot kaikkine krääsineenkin löytyy, kuten myöskin Henri de Toulouse-Lautrecin tuotantoa T-paitoineen, jotka olen ostanut suoraan hänen nimeään kantavasta kaupungin museostastaan. Kyllä Brandenburgin portillakin kuvioituja T-paitoja ja muuta krääsää kodistani löytyy. Se taas kuuluu pinnalliseen nuoruuteeni, kun opiskelin taidehistoriaa Aleksanterin yliopistossa.
      No niin, moikkelis koikkelis. Voikaahan hyvin ja olkaa ihnimillisen ihmisiksi.

      Poista