maanantai 28. marraskuuta 2011

Kitch, kitch

Minut jätettiin joitakin kuukausia sitten ja se oli vaikeaa. Sitten tuli aika, jona rakastuin kitchiin, join meksikolaista olutta ja tanssin vähän joka viikonloppu. Ja sitten ymmärsin, että tämä kaikki on pahasti kesken. Tämä unohtaminen, josta kaikki tuntuvat puhuvan. Ystäväni Anna sanoi ihmisten päästävän liian helposti irti niin ihmissuhteista, kuin kaikesta muustakin. Sinetöin sanotun aamenella, mutta kaiken lisäksi minä olen sitä tyyppiä, joka viiltelee autoja avaimilla. Kirjoitin jotain tämän kaltaista, joka ei ole hyvää tekstiä, mutta rehellistä. 

''Tiedätkö mitä? Istun yksin Tintissä ja ajattelen eilistä. Ulkona tuuli hirveen kylmästi ja mä pelastin itseni tulemalla tänne kahvilaan. Juon kahvia, vaikka mun ei edes tee paljon, oikeastaan yhtään, mieli sitä. Tottumuksesta tietenkin ja unohdan joka kerta kassalla sanoa haluavani teetä. Mutta hei? Mitä se eilinen meinasi? Toin sun sinisen farkkupaidan pirullisen kauniisti viikattuna Jean-Paul Gaultierin Madamelle tuoksuvana kaupalle. Muistutit, että mulla on sun Woodwoodin villapaita ja vihjasit, että alkaa olla jo pikkuhiljaa kylmä. Erehdyin mainitsemaan sun Keith Haring -paidan, koska seuraavana sekuntina pyysitkin sitä jo takaisin. ''Sillä on tunnearvoa, ostin sen Japanista''. On sillä mullekkin tunnearvoa. Itkin sitä vasten neljä päivää ja yötä. Sitten pesin sen, viikkasin vaatekaappiin ja otin esille vain tarkkaan valittuina hetkinä. Entä, jos sanon kadottaneeni sen? Olisiko ilkeää? Nähtäisiinkö mua sun seurassa enää sen jälkeen? Niin ja mä haluan maata sun väliaikaiskämpässä patjalla, josta tuntuu lattia lävitse. Haluan maata sun kanssa niin, että me ollaan toistemme sisällä. Siellä ei varmaan saa polttaa sisällä, eihän? Ja jos kävisi niin, että olisin rikki sen jälkeen, kun olisimme harrastaneet sexual affairs, sä muuttaisit kumminskin  pois. Ja tiedäthän sä kuinka symbolista kaikki on aina mulle ja ajattelisin sen olleen vain väliaikaista.
Ja tässä mä istun. Hermostuneena, nykivänä, ihastuneena mun melodramaattisuuteeni. Pakko nähdä, pakko maata. Missä sä olet - kaupalla. Missä sun kännykkäsi on - taskussa. Istun, nyin, hermostun, ja kahvi on kylmennyt. Joku silmälasipäinen mies rakastelee MacBookiaan terassilla.''

Miten tästä jatketaan, kun tuskallisen monta metropysäkkiä muistuttaa minua

sinusta.


sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Emilia qui porte la girafe par Jeremy Scott






Kiitos lainasta Iina. Me Jeremy Scott -tytöt pidämme yhtä.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Puketuneena mauttomaan glitteriin



Koska tämä viikko on tavallista rennompi, olen ehtinyt tehdä ihania juttuja kuten käynyt syömässä Lungissa ja Torissa ja soittanut Arkadiassa pianoa. Tätä iltaa hämärsivät Katja Tukiaisen töitä kehystäneet neonvalot ja kupliva samppanja. Se huone pyöri, niin pyöri päässäkin ja sitten sattui - paljon. Oikein kohahti, kun silmissä vilisi piinaavan kliseisesti otteita kuukausien  takaa. Ne otteet sijoittuivat siihen galleriaan, missä nyt tuijotin hölmönä neonvaloja pukeutuneena mauttomiin glitter-sukkahousuihin. 

tiistai 22. marraskuuta 2011

Kaikista tärkeintä on kirjoittaa


Kuukausien hiljaiselon jälkeen: Missä olet? En kirjoittaisi siitä tyypistä yhtään paremmin, vaikka makaisin hänen kanssaan. Adjektiivit eivät muutu superlatiiveiksi, eivätkä ajatukset selvemmiksi. Joten jään kotiin, koska kaikista tärkeintä on kirjoittaa hyvin ja tarvitsen siihen aikaa.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Habitus, joka ei sopinut minnekään ja silti kaikkialle

Torstai-iltana istuin Musiikkitalon pienessä salissa kuuntelemassa oopperaa, videoinstallaatiota ja näytelmää yhdistelevää esitystä, jonka esittäjät hurrattiin lavalle useita kertoja. Itse taputin vain kahdesti. Väliajalla tarkkailin ympärilläni olevia ihmisiä, joiden pukukoodi oli varsin mustanpuhuva ja ilmeet vakavia. He seisoivat pienissä rykelmissään, leuat kohotettuina niin korkealla kuin mustat, tyylikkäät poolopaidat antoivat tilaa. Toisinaan joku loi minuun katseen, joka tuntui sanovan ''selvästikkään habituksesi pinkin farkkutakin kanssa, ei voi antaa tilaa intellektuelleille keskusteluille, joita me täällä käymme.'' Luultavasti liioottelen, eikä kukaan edes kiinnittänyt minuun huomiota, mutta koko kaksi tuntiseni Musiikkitalossa kuvittelin pääni päälle neonkyltin, joka vilkkui tekstiä ''kuka ei kuulu joukkoon?''
     Seuraavana iltana olimme Kalliossa räkäisessä kapakassa istumassa iltaa, koska ulkona oli kylmä. Miljöö oli räikeässä kontrastissa edellisen illan paikkaan, mutta vaatteeni olivat täsmälleen samat. Siellä oli niin ahdasta, että ihmiset istuivat selkä selkää vasten ja  puoliksi toistensa sylissä. ''Tää on rakkauden ilta, ihan tosi, tää on rakkauden ilta. Ja nyt mä lähden tupakalle.'' sanoi meidän pöydässä istunut mies. Hän esitteli itsensä Veskuksi, Kallion ikuiseksi kasvatiksi, joka oli soittanut kitaraa kymmeniä vuosia. Me tulimme kamalan hyvin juttuun. Ikäni, juomani, seuralaiseni ja kaikkien muidenkin seikkojen takia erotuin joukosta kuin pissis filosofianopiskelijoiden bileistä. 
    Kohtaus kolme. Olimme kuukausi sitten Mandin kanssa Ranskan maaseudulla illallispöydässä, jossa kaikki paitsi me puhuivat ranskaa. En ymmärtänyt kaikkea, Mandi ei lausettakaan ja mietin, minne helvettiin me olimme taas joutuneet. Varmempi valinta olisi ollut mennä Bastilleen samaan tuttuun paikkaan, missä olisimme takuu varmasti viettäneet hauskan illan. Mutta samanlaisen kuin aikasemminkin. On varmaan sanomattakin selvää, että päätös lähteä autolla Pariisista puolituttujen ja tuntemattomien kanssa oli yksi parhaista koskaan. En voinut osallistua jokaiseen keskusteluun joten nojauduin taaemmas tuolissani ja nautin tilanteesta kaikella sydämmelläni.
    Opettelen jatkuvasti kykyä sopeutua, small talkia ja avoimuutta. Kun ajautuu tilanteeseen, jossa on omien ympyröidensä ulkopuolella vaatii rohkeutta säilyttää oman itsensä. Se on toisinaan vaikeaa. Kun Alba ja minä ajauduimme lanseerausjuhliin tai kun Vicky ja minä juhlimme Día de Muertosia, joku katsoi vinoon. Me hymyilimme kauniisti ja sanoimme glad to be here. Kuka kuuluu minnekin yhtään enempää kuin toinen? Minäkään en sopinut minnekään ja silti kaikkialle.


sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Ajattelin vaan, että kuunneltaisiin levyjä ja ripustettaisi jouluvalot

























Käänsin aamulla noin kolmetoista kertaa kylkeä ja vedin peiton pään päälle kun särki päätä niin kovasti. Selvittiin Mandin kanssa tänne nukkumaan patjoille ilman lakanoita kello neljä viime yönä. Televisiosta tuli joitain huonoja ohjelmia ja mä katsoin niitä silti. Söin tonnikalasalaatin, kävin nukkumaan. Kuuntelin levyjä ja pistin ylös nuo jouluvalot, mutta mä olisin halunnut tehdä sen jonkun kanssa.

lauantai 5. marraskuuta 2011

torstai 3. marraskuuta 2011

Luistinradalla


Porttikuja 5 A:n vintilta löydettyjen kirjeiden perusteella Arton 70-luvulla eletty teini-ikä koostui sympaattisista harrastuksista. Muun muassa Ruotsiin, Amerikkaan ja Jamaicalle kirjekavereille lähetetyissä kirjeissä hän luetteli harrastuksikseen futiksen, jääkiekon, kirjekaverit, kitaransoiton ja tytöt. Viimeisenä mainitut lähettivät kymmenittäin kirjeitä Artolle vuosina 1974-78. Niistä ja muidenkin lähettämistä kirjeistä olen saanut selville pieniä palasia hänen elämästään. Siitä elämästä, joka on muokannut Arton sellaiseksi kun hän on, mutta johon en ole koskaan ennen ollut kosketuksissa

Eräs Chrisse oli ihastunut pellavapäiseen 14-vuotiaaseen Artoon ja kirjoitti hänelle niin ahkerasti minkä punastumiseltaan ehti. Kirjeiden I:n pisteet olivat huolellisen pyöreitä palloja ja käsiala huoliteltua. 
Myllikkä 19.1 -75
Dear Artsi! Kiitti kirjeestäsi. Siitä Mutasesta mä nyt tässä: Kyllä se musta aika kiva on muttei se aina oo. Mä en oo Päivin ja Tuijan kanssa siks kun ne ei aina haluu olla mun kanssa. (Koko kansa mietti) Muuten, kumpi sun mielestäs on kivempi? Päivi vai Tuija? Tää on mulle tärkee kysymys! Oo kiva ja vastaa siihen rehellisesti.
Mikä sun pelaajanumero on? Minkä väriset sun silmät on? Mun on siniharmaanvihreät. Minkälaisia kappaleita teillä on mankalla? Mulla on Glitteriä, Remu & the Hurriganes, Juice Leskinen ja Anheim Stardust sekä Hullujusseja. Onks teijän mankka jo tullut hulluks kun te ootte kuunnellu Hullujusseja? Mun mankka on! Yeah! Mikä teidän auton rekisterinumero on? Meidän on BSZ-51. Minkä merkkinen auto teillä on? Meillä on Peugeot 504. Kuule se on sitte raju autostraada. I LOVE YOU! Onks Jakke Marskiin lätkässä? Koska teillä on ne kotibileet? Saanks mäkin tulla niihin? If  you see a flower blue you rememvber I love you. Päivi lähetti Jakelle kauheesti terkkuja!
No ei kai sitten muuta. Love, Chrisse.   P.S Oliks kivaa perjantaina?
Samassa kirjekuoressa
19.1 - 75
Dear Artsi ja Jakke!
Meidän mutsit on saanut selville kaiken. (perjantaista) Me ei tiedetä ikävä kyllä mistä. Tuija fritsun ne on saanut selville. Arvaa vituttaaks meitä? Pääasia on siinä kun me ei tiedetä, mistä ne on saanut kaikki selville! Me ollaan yritetty kusettaa kaikkee et me pelattiin vaan monopolia. Chrissen mutsi on kysynyt Chrisseltä et oliks siel se sama Jakke tai Sakke, jonka perässä Päivi on juossut? Chrisse sano et oli siel se. Me ei saatais olla enään Tuijan kanssa. Olis hirveen kiva juttu jos te ette näyttäis tätä kirjettä Tuijalle, koska Tuija ei tiedä mitään. Meille kummallekkaan ei saa soittaa, mutta jos te haluutte skriivata niin antakaa kirjeet koulussa Päiville. Huomio Päiville, ei Tuijalle. Tuijan ei tartte tietää sitä et me ei saada olla sen kans eikä sitä et meidän mutsit tietää niistä bailuista! Joten please, älkää kertoko sille! Olkaa niin kivoja et ette näytä tätä kirjettä kellekkään!
Ja muistakaa et me digataan teitä yhä edelleen vaik mitä tapahtuis ! Love from, Päivi ja Chrisse


Tämä Päivi seuraavana kesänä saaresta kuusi sivuisen kirjeen, jonka jokainen kulma oli numeroitu. Heinäkuun yhdeksäs hän postitti sen.
5.7-75 Lilla Sandholmen
Moi Artsi,
Mitäs sinä? Mulle ei näin aluks kuulu mitään erikoisempaa. Chrisse suuttu just äsken mulle ku mä en skriivannut Pillille. Se lähti jonnekkin joten mä päätin ruveta skriivaamaan sulle. Mä yritän skriivata sulle joka päivä vähän. Okay? Musta olisi ihanaa jos sä voisit skriivata mulle himaan.
Ehditkös sä silloin klo 15 sinne Aleksis Kiven patsaalle? Oottiks se jäbä sua viel? Ainiin muuten, te ootte niin ihanan ruskeita Jaken kanssa. Mä toivon että myös mä ruskettuisin täällä. Tääl on kyl just ihanan aurinkoinen ilma ja lämmintä. Meidän pitäis mennä käymään Hangossa ja vielä Tammisaaressakin tän toisen viikon kuluessa. Kari on pystyttänyt telttansa tonne toiselle puolelle saarta. Stumppen ja Vöpö näyttää viihtyvän yhdessä. 
Ei oo vielä tän ekan päivän aikana tullu ikävä Myllikkään. Kato eihän mulla oo siel ketään ketä ikävöidä. Vai onko? No en mä ole ihan varma, mutta älä nyt vaan kuvittele et se olis Jakke! Kun Chrisse ei voi tajuta sitä millään, että mä en oo enään Jakkeen lätkässä enkä oo ollu pitkiin aikoihin. Me oltiin avomerellä Chrissen ja Karin kanssa kalassa moottoriveneellä. Ei tullu yhtään kaloja. Mul on kauheen kipee pää ja mä just mietin, että ottaisko asperiiniä.
8.7-75
Mä toivon sulle oikein hyvää kesän jatkoa! Kerro myös Jakelle oikein paljon terkkuja, mutta eri merkeissä kun joskus ennen. Joko Jakke on ollut Ruotsissa? Me ollaan sit tunnettu toisemme puol vuotta tän kuun 10. päivä. Muistatsä enää mistä se alko? Luistinradalta. Sieltä muuten saa kauheesti kavereita, vai mitä?


Keskiviikko 16.7-80 Tukholma
Moikka taas Arto! 
Tässä mä taas kirjoittelen sulle. Mutta kun tuli niin hirveä ikävä niin on pakko kirjoittaa, että tulisi parempi olo. Taas on tullut tehtyä raskas työpäivä. Aika menee niin nopeasti ja huomenna on tortai. Enää vähän yli viikko ja me nähdään taas. Arvaa mitä! Mä tulen lentokoneella! Silloin mä olen jo perjantai-iltana siellä ja voidaan olla yksi ilta enemmän yhdessä. Eikö ole kivaa? Nyt kun on enemmän aikaa, niin mä voin tulla katsomaan teidän mutsia. Mä haluun muuten tulla.
Voi hitto, on varmaan kiva tulla koneella Suomeen. Ei se maksakaan kovin paljon ja kun mulla on juuri tänään palkkapäivä niin voin mä vähän tuhlatakin. En mä nyt aio joka kerta tulla lentokoneella, mutta mä haluan tulla lentsikalla tämän kerran. Ja voinhan mä  mennä takaisin vaikka Viking Linella kun se on vielä halvempi kuin Silja Line.
Voi Arto kulta, nyt mä lähden syömään ja sen jälkeen soittamaan kopista sulle. Hyvää yötä ja suukkoja toivoo Teija.

Nämä kirjeet, kuten muutkin aikasemmin löytämäni sisältävät kullan arvoisia ajatuksia, kasvutarinoita 70-luvulta. En väitä kirjoittaneen näitä. Olen lähinnä nöyrä sanansaattaja ja se, joka 2000-luvulla kokoaa ja valitsee niistä osan maailmalle näytettäviksi. Yhdessä viimeisistä lukemistani kirjeistä, löysin ystävyyttä ja nuoruutta kauniisti kuvaavan lauseen. Se meni näin:
Tais silloin bussikuskille olla aika näky, kun kaks punasen harmaata nuorta miestä käy autoon vaikerrellen oloansa. Mutta kerranhan sitä vaan herää 18-vuotiaana. Eks je? Skriivaa mulle Arto ja nähdään kesän lopussa.

Artosta kasvoi hieman vakavamielinen, mutta järkevä mies, joka pelasi jalkapalloa SM-liigassa, kävi kauppakorkeakoulun, kurotti korkealle ja onnistui. Mutta onnistuiko hän koskaan elämään ja ajattelemaan muuta kuin pörssikaavioita, hyviä sijoituskohteita tai nousevia taiteilijoita? 
Tämä teksti on osa kokonaisuutta, johon kuuluu myös viime keväänä koottu  Terveisiä ja kesällä kirjoitettu Alppiruusut
Photo par Michelle

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Prenez mon portrait





''I like you''
Huh, why?
Be quiet and let me take your portrait.