keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Kattokruunun alla

Meidän kesäkuumme oli kaino, ujo. Me tunnusteltiin.
Heinäkuumme oli oranssi. T-paidassa oli oranssisävyinen graafinen kuvio ja hameeni oli oranssi. Lounaalla minulla oli päälläni oranssi neule. Niihin aikoihin sinä hymyilit vielä leveästi joka kerta kun minä astuin sisään työpaikallesi. Me tanssimme, olimme, makasimme, tanssimme, pussailimme, olimme. Laitoimme ruokaa, olimme lähekkäin. Kattokruunun alla oli vaaleanpunaista. Matkustimme oranssilla metrolla ja jäimme samalla pysäkillä pois. Tuli elokuu, sinä et hymyillyt enää niin leveästi, mutta sinä olit hukkumassa minuun ja niin olin minäkin sinuun. Joimme kahvia, poltimme, itkimme. Makasimme lattialla, olimme, olimme, olimme ja seisoimme kattokruunun alla. Et enää hymyillyt nähdessäsi minut, mutta silti sinä pidit minusta. Sinä tiesit kaiken jo päättyneen, ja minä en.
Tuli syyskuu ja oli liian kylmä enää pitää oranssia hametta.

perjantai 16. syyskuuta 2011

Puolet vuorokaudesta, neljä lisää

Nämä valokuvat ovat erään liettualaisen valokuvaajan Marius Dijokasin ottamia. Hän myi ne minulle Alppilassa. Kuvissa on valokuvaajan maalaaja-ystävä ja hänen maalauksensa.
Kadulla makasi nainen, joka tuijotti pilviin. Hänen päänsä lepäsi katukivetyksen reunalla ja loput vartalosta vaarallisesti autotiellä. Hän oli maannut siinä kymmenen minuuttia, tunnin, puolet vuorokaudesta, neljä lisää. Riutunut olemattomiin niin, että luut paistoivat hennosti läpi dekolteen alueelta. Kädet lepäsivät velttoina sivuilla, toinen koukistuneena hieman epäluonnolliseen asentoon. Me kaikki käymme sen läpi, kun sydän rikkoutuu. Makaamme autotiellä.

tiistai 13. syyskuuta 2011

Maailmassa aidoimmat ja kauneimmat asiat ovat irtokarkit sekä rakkaus

Kuka sinä olet, Emilia?
Istun Rautatientorilla päällääni tumma takki kaulaan asti napitettuna. Paperipussissa on mandariineja, jotka tahmaavat käteni. Toisessa pussissa irtokarkkeja; liskoja, kirpeitä, kolapulloja, vaahtokarkkeja ja suklaasydämiä. Mikään ei muutu aidommaksi kuin irtokarkit ja rakkaus. Olen sekaisin metroasemilla (varsinkin Sörnäisissä), ruokakaupassa, Eirassa, Kalliossa ja kotona. Menin putoamaan a l'amour itseäni vanhempaan, ja hänkin hukkui minuun. Kirjoitan sukuhistoriaani, syön irtokarkkeja. Valokuvaan mustavalkoisena ihmisiä, jotka keittävät hyvää kahvia ja jotka välittävät. 

Terveisin Emilia

lauantai 10. syyskuuta 2011

Tänään join aamukahvini yhdeksän ihmisen kanssa. Se oli mukavaa.
Menin Hakaniemeen. En tiedä johtuiko se syyskuun alusta vai väkijoukon nivelten vanhuudesta, mutta tänään iltapäivällä Hakaniemi oli kuin hidastetusta elokuvasta..Minulta oli viety viikonlopun ruokarahat ja nälkä oli kova. Tulin Mikelle, se halasi ja laittoi pastaa. Kiitos.

Nyt me mennään juomaan kahvia tuohon parvekkeelle, vanhan kunnon Lönnrothinkadun tukikohdalle.