maanantai 1. elokuuta 2011

Olen viimeisten viikkojen aikana käynyt mielenkiintoisia keskusteluja ihmisten kanssa, joiden seurassa minun ei oleteta viettävän aikaa. Hassua kyllä, olen löytänyt itseni istumasta milloin porttikäytävistä, bussipysäkeiltä, yksiöstä minua muutaman vuoden tai lähes kaksikymmentä vuotta vanhempien skeittareiden kanssa. Viisaimmat ajatukset jaetaan yleensä kello kolmen jälkeen. Yhteistä heillä kaikilla on kuitenkin tuntunut olevan aate siitä, että kaikista tärkeintä on olla rehellinen itselleen. Olen alkanut pikkuhiljaa opetella siihen. Ja se on aika rauhoittavaa. ''Mutta tähdellisyys ei välttämättä olekkaan niin tähdellistä ja jokainen luo oman kohtalonsa'' kirjoitin viime helmikuussa. Sisäistän tätä oppia parhaillaan ja yritän olla vaikuttumatta jokaisesta ''mulla on kämppä Pariisissa ja omistan tän, ton ja ton paikan.'' -heitosta. Onneksi vastaukseni nykyään on:  Kiva, mutta mitä muuta sä olet tehnyt? Pidäthän ystävistäsi huolta ja vaalit ihmissuhteita? Tunnen kuitenkin monia, jotka vastaavat äskeisiin kysymyksiin
Kyllä ja kyllä. 
Lisäksi mä haluaisin asua merellä. Antaa kaiken pois ja asua merellä. 



4 kommenttia:

  1. Elää kuin Tove Jansson? Niin minäkin!

    VastaaPoista
  2. Olen pitkän aikaa halunnut asua merellä. Juurikin niin kuin Tove Jansson. (Haru, eräs saari on valtaisa inspiraationlähde!) Siellä vois katsella myrskyjä omasta pikku talostaan, kalastaa, pitää kasvimaata ja muuta mukavaa.

    VastaaPoista
  3. Muitakin Tove Janssoneita.. En vain minä.

    VastaaPoista