sunnuntai 29. toukokuuta 2011

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

L syö kiinalaista noutoruokaa loistohotellin aulassa ja varovaisesti hivuttaa tyhjän paperipussin sohvatyynyn alle. On pälyilevä ja erittäin kaukana tästä paikasta. Tämä on välitila. Lähteminen on aina pientä kuolemaa paras ystävä on hänelle sanonut. Hotellin aulabaari soittaa vanhahtavaa jazzia, johon ihmiset vaivalloisesti hytkyvät ja vaivihkaa vilkuilevat häntä. Mitäs saatanaa te katsotte. L on istunut joka toisen illan tässä aulabaarissa viimeisen kahden viikon ajan ja todennut kuinka mahdottoman huonoja Helsingin fiineimmän hotellin suolapähkinät ovat. Kännykkän näyttöön ilmestyy kirjekuoren kuva, viestissä lukee: Lapsi rakas, tule takaisin. Jotain on pahasti vialla. Hän pureskelee nimettömän kynttään. Hitto, miten huonoja suolapähkinöitä. Nainen nousee ja lähteminen on jatkuvaa kuolemaa. Puihin on tullut vihreä ja Kaivopuisto on kauneimmillaan, mutta hänellä ei ole aikomustakaan palata.


keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Kylmät kaakelit ja kuuma kahvi


Mielentila hipoo jotain mintunvihreän, omenasiiderin ja vaaleanpunaisen tukan tapaista. Aion kuitenkin kirjoittaa pian jotain uutta.

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Aikaväli 6. toukokuuta-tämä päivä, on ollut varsin leppoisa ja huoleton. Galerie Forsblom muutti Esplanadilta Lönnrotinkadulle ja olin saanut käsiini kutsun perjantain avajaisiin.Viaton viivytään-vain-hetki -ajatus muutti muotoaan varsin huvittavaan suuntaan, jonka yksityiskohtia ei liene suvaittavan täällä kertoa, avecini poskille olisi noussut häpeän puna tässä vaiheessa
Viime viikonloppuna kuvasimme tunteja tyhjässä asunnossa ystävää varten ja ottakaa sanani, avainten luovuttaminen takaisin ei ollut helppoa. Sydämeni sanoo, että Café Succés ei ole laisinkaan huono vaihtoehto aamukahvien nauttimisympäristönä. Illalla olimme taas Lönnrotinkadulla, tosin sen keskivaiheilla 43-tukikohdan sijaan. Yksiössä poltti viisitoista ihmistä ketjussa. 
Olen tullut kotiin joka ilta myöhään ja kaatunut sänkyyn. Precious Vicks, toisinaan olen ajatellut sitä, kuinka sitä kuolee jos laittaa silmät kiinni. Olen ajatellut, ajatellut, ajatellut.

tiistai 10. toukokuuta 2011

Tulin kotiin

Quoi mon amour?
Tanssimme tyhjässä asunnossa koko iltapäivän ja jalkapohjamme olivat pikimustat. Sinä näytit onnelliselta ikkunalaudalla ja minä puhalsin saippuakuplia kamalan korkeat keltaiset tolppakorot jalassa. Sait oman näyttelysi, onnittelut. Tiesin että pystyisit siihen.

Photo par Michelle. Kuvat ovat esillä kirjakauppa Arkadiassa.

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Olet tässä, du är här



Kaunista kevättä. Nukuin päiväunet ja se oli ihanaa, heräsin Leijat kädessäni. Eilinenkin oli ihan hauska ja maman keitti oiken hyvää vahvaa kahvia äsken. Mitä kuuluu koko maailma? Olen vähän unohtunut täältä.

Tiedän että me ihmiset olemme kuuroja toistemme pienille rukouksille rakkaudesta / ote Kjell Westön kirjasta Leijat Helsingin yllä