tiistai 29. maaliskuuta 2011

Adieu tristesse, bonjour tristesse

Kaikkien katseisiin on kätketty suuria salaisuuksia .Useimmiten ei-niin-kivat-salaisuudet tai oikeastaan kertomatta jätetyt asiat tulevat julki toisen kysyessä tahattomasti kömpelön kysymyksen, joka saa suorasanaisen vastauksen. - Ai, en mä tiennyt. Hei sori oikeesti. - Eihän sitä voinut tietää, älä turhaan murehdi.
Viime vuosien aikana on korostettu (lue pauhattu) puhumisen ja kokemusten jakamisen tärkeyttä ja oppi on tainnut mennä perille. Olen nimittäin huomannut, että jaan koko elämäni ja ajatukseni muille, kirjoitanhan parhaillaan tätäkin. Aivan kuin olisin muiden omaisuutta, tosin yksityisyyden puute on itseaiheutettua.
Pahimmassa tapauksessa ihmiset alkavat tehdä asioita voidakseen kertoa niistä loistokkaita tarinoita muille. Aamukahvi nautitaan vain koska se näyttää siistiltä (uskokaa minua, jotkut todella tekevät sitä) ja tärkein oppi elää itseänsä varten unohtuu täysin. Kirjoittajana lankean muita helpommin tähän ansaan, sillä mistä muuten repisin juttujeni aiheet?
Minulla on pari ystävää, joiden kanssa olen hyvin läheisiä, mutta en tiedä puoliakaan siitä, mitä he tekevät kun eivät ole kanssani. Se on aika siistiä kun he kertovat yllättäen kuukausia sitten tapahtuneista sattumista, joita eivät ole maininneet sanallakaan aikaisemmin.
Kyllä minullekkin tapahtuu ihania juttuja, mutta kerron niistä vain liian herkästi muille. Kuten sanoin, tässä sitä nyt taas ollaan kertomassa.

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Lovelies

Tu es trés petite.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Pas problem

Valokuva-albumi, kas näin. Hän selaa sivuja. Ooh Helsinki, iloisia ihmisiä, Helsinki taas, Buenos Aires! Argentiinalainen kumartuu lähemmäksi ja siristää silmiään lasiensa takaa tutkiakseen kuvaa tarkemmin. Ranskalainen myhäilee ja laittaa kädet puuskaan ja näyttää tyytyväiseltä. Hän kuuli aikasemmin päivällä käymäni keskustelun elämästäni tuntemattoman kanssa pyöreän pöydän ääressä. Hän tietää eikä kysele liikaa minulta. Kiitos Emilia kun autoit minua löytämään tämän, hän sanoo. Pas problem, vastaan. Käteni ovat pölyiset kirjoista ja kahvi on sysimustaa sekä hieman liian vahvaa. Keskiviikko on viisi tuntia vaille torstai, ja ratikka nelonen odottaa puiston vieressä minua.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Heureuse Emilia

A ce moment il y a quelques choses qui me font heureuse. Les choses sont une petite librairie au centre-ville et les premiers jours quand on peut boire un café en dehors.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Biutiful

 Uxbal on Barcelonassa asuva yksinhuoltajaisä, joka saa tietää kuolevansa. Lääkärin langettaman tuomion myötä hän tahtoo paikata elämänsä ja omalta osaltaan maailman epäkohtia. Toisin kuin tarinoiden sankarit yleensä, Uxbal pelkää kuolemaa.
  Javier Bardes loistaa pääosassa. Näyttelijän uskomaton kyky vangita pienimmätkin tunteet, ilmeet ja eleet on ihailtavaa. Sanottakoon myös, että elokuvan värit ja kuvauskulma nekin hipovat täydellisyyttä. Juonen karuus ja kauneus kulkevat käsi kädessä muodostaen intensiivisen kaksi ja puoli tuntisen pätkän.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Ikkunalaudalla

Viikon aikaansaavimmat tunnit ovat maanantaiaamun ensimmäiset. Istutaan kahvilassa, luetaan hesaria ja niin ystävät, mitäs viikonloppuna kävikään? Paljon hauskaa, töitä ja hämy juttuja. 
   Kohtalokas huuto ''mä vihaan Eiraa'' kajahti kovaa lauantaiyönä keskustassa kunnes eräs ystävällinen herrasmies huomautti, että neiti, ettehän te edes ole siellä. Lauantain ja sunnuntain välisen yön tunnin taittuivat leveällä ikkunalaudalla ja käryisessä keittiössä un garcon trés bonin kanssa. 
Niin ja Cut Copy oli aivan käsittämätön.

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Suurien muutoksien aikaa

Hän valittaa elämänsä tylsyydestä. Katson kelloa, varttia yli kolme. Olen niin mälsä tyyppi, mitään jännää ei koskaan tapahtu, hän sanoo. Huokaa dramaattisesti. Minäkin huokaan. Sulla on aina niin siistit jutut meneillään. Kirjoitat, bailaat ja sulla on paljon kavereita. Havahdun ajatuksistani, niin mitä sanoit?
   Ystäväni nojauu taakse ja katsoo minuun. Teen saman kuin hän, hipaisen kädellä leukaani. Huvittelen ajatuksella, että jonkun mielestä minun elämäni on siisti. Ihan tavallinen se on, tosin hyvä sellainen. Mutta tunne on tuttu. Tiedättekö sen hetken yöllä, kun koko maailma muutenkin jo tuntuu sata kertaa raskaammalta ja katsoo joko entisen säädön, entisen säädön nykyisen säädön tai sen tutun, joka ei tiedä että tiedän hänestä kaiken Facebook-sivua ja masentuu totaalisesti. Mäkin tahdon vähän jännitystä elämään, tahdon olla e-x-t-e-m-p-o-r-e, sitä ajattelee. Maailmassa tulee aina olemaan enemmän saavuttaneita, kauniimpia, verbaalisesti lahjakkaampia tai toisilla tavoilla parempia ihmisiä. Mutta tähdellisyys ei välttämättä olekkaan niin tähdellistä ja jokainen luo oman kohtalonsa. Jos nykyinen meno maistuu puulta, tee radikaaleja muutoksia. Vaihda tyyny sängyn toiseen päähän ja johan alkaa tapahtua!

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011


He said, You and I  would never work out. 



I replied,  Did you really think I wasn't aware of that?

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Tee minusta kokonainen

Siteeraan helmikuista itseäni: ''Kaikki kaipaa vähän läheisyyttä, vanhoja filmikameroita ja kämpän jossain makeessa paikassa.''
Kuinka kävi? Tilaan netistä Minoltan, muutan luultavasti kesäksi kaupunkiin ja joku kävi täällä minua halaamassa. Jos Pariisista saataisin vielä herra käymään, kaikki olisi hyvin. Sain myös jokunen päivä sitten yllättävän kutsun juhliin ja kevät on tulossa. 
Huomasin päivällä, että luonnoskansiossani on teksti, jota aloin kirjoittaa pari viikkoa sitten. Teksti on otsikoitu sanoilla ''vitun helmikuu''. No, unohdin kirjoittaa jutun loppuun - ja tänään on maaliskuu.