lauantai 5. helmikuuta 2011

J'attends Lou

Kun Romy ja Roosa meuhkasivat minulle helsinkiläisessä kahvilassa puolueestaan ja aatteistaan, hiffasin, että en ole lainkaan, en siis yhtään, yhteiskunnallisesti valveutunut. Suurin osa Brändöläisistä heiluttaa vahvasti lippua oikealla puolellaan ja pari uutta ystävää vasemmalla, mutta minulle ei ole edes lippua salossa. Ne puhuvat tuolla jossain kauheasti sta- ja sti-päättyvistä sanoista ja pitäisi varmaan selvittää mistä näissä jutuissa on ihan oikeasti kyse. Käytiin välissä tupakalla ja sitten ne kertoili lisää näkemyksistään.
Nyt istun kotona, mietin ja kysyn(lue totean): onko tietämättömyys varmin ja helpoin valinta? Luultavasti on, mutta taidan tarvita hieman lisää aikaa ja kokemuksia kertoakseni lähdenkö poliittisesti itään vai länteen. Ehkä pohjoiseen? Etelään, anyone? Kahtellaan kahtellaan.
P.S Tulevaisuudessa siintää sataprosenttisen varma puolueen puheenjohtajan ura. Juu juu jos pääsisi vaikka ensin Totta-romaanin sivua 50 pidemmälle ja opettelisi kärsivällisyyttä. Vanessa and the O's soi ja Charlie Charlie kolahtaa lujaa!

2 kommenttia:

  1. Olen juuttunut Totta-romaanissa sivulle 58. Olen ollut siinä kaksi viikkoa. Surkea esitys. Luulisi tällä ammattitaidolla pystyvän parempaan...

    VastaaPoista
  2. Ja mitä tulee kärsivällisyyteen, niin sitä ei voi koskaan oppia. Joskus vain kyllästyy odottamiseen.

    VastaaPoista