lauantai 26. helmikuuta 2011

Lust

Closer - Iholla oli loistava elokuva. Vastoin odotuksia seksikohtauksissa oli säästelty, mutta ei rivossa kielessä. Tai no, asiat sanottiin niin kuin ne olivat.
Olennaisinta oli kuitenkin, Melinan sanojen mukaan, leffan henkinen likaisuus ja hetkellisen himon huuma. Se oli upea ja oikeasti riipaiseva. Jälkimmäistä kuvausta käytetään yleensä turhan avokätisesti ja kohdistetaan laimeisiin juttuihin, mutta ei tässä tapauksessa. Kiltit, katsokaa tämä elokuva.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Hattaratukka

Minä ja Mikke haettiin kaupasta yöpaidoissa croisantit. Keitettiin kahvit. Valoa tulvi sisään ja kuvakulma, jossa simmut on kiinni ja pää takakenossa ei tuntunutkaan enää niin kulutetulta, eihän Misse?
Poltin partsilla tupakan. Optimistin mielestä rööki on puoliksi polttamaton. Heitä villi arvaus, mikä minä olin sinä aamuna?
Iltapäivällä värjäsin vaaleanpunaisen tukan ja illalla totesin, että suorapuheisuus on yliarvostettua.
MarieM.

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

tiistai 15. helmikuuta 2011

Kuka tarvitsee vaatteita?




















Acne Paper accompanied by the soundtrack of Virgin Suicides and Norah Jones' Come Away with me.
Yes, I sure would.

maanantai 14. helmikuuta 2011

Älä tykkää minusta

Leikitäänkö kissaa ja hiirtä? Ai eksä tahdo?
Ongelma vaivaa varmaankin aika montaa kanssaeläjää. Seuraavanlainen ajatus: ''tahtoo, tahtoo'' muuttuu ''ei enää, ei oikeasti'' tyyppiseksi. Tiedettyhän on, että se mitä itsellä ei ole houkuttaa. Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella ja saavuttamaton on koukuttavaa.
    Mutta mitä tapahtuu, kun haluanentahdokkaan siirtyy materiasta ihmisten välisiin suhteisiin ja tunnepuolen jo valmiiksi vaikeaan valtapeliin? Siinä leikissä saa helposti turpaansa ja käsi nousee pystyyn ainakin tällä puolella kenttää. Seen it, done it. Useimmiten ainainen kissahiiri-peli alkaa kyllästyttää jossakin vaiheessa - ja tottakai hiiri alkaakin jahdata kissaa. Kuinka ironista.  Minä pidän sinusta, mutta älä sinä nyt vaan ala tykkäämään minusta. Sounds familiar right? Kun tavoittelee jotakin, haluaa todistaa itselleen, että pystyy saamaan sen, mutta ei sen enempää. Paska juttu vaan sitten kun pilkka osuu omaan nilkkaan.
    Täten olen päätynyt lopputulokseen, jossa en tavoittele, enkä tee mitään tullakseni tavoitelluksi. Olen liian nuori tykkäämään oikeasti, vai onko tämä vain yksinäisen lohtupuhetta?

lauantai 5. helmikuuta 2011

Toivottavasti on kevät kun tulen takaisin!

J'attends Lou

Kun Romy ja Roosa meuhkasivat minulle helsinkiläisessä kahvilassa puolueestaan ja aatteistaan, hiffasin, että en ole lainkaan, en siis yhtään, yhteiskunnallisesti valveutunut. Suurin osa Brändöläisistä heiluttaa vahvasti lippua oikealla puolellaan ja pari uutta ystävää vasemmalla, mutta minulle ei ole edes lippua salossa. Ne puhuvat tuolla jossain kauheasti sta- ja sti-päättyvistä sanoista ja pitäisi varmaan selvittää mistä näissä jutuissa on ihan oikeasti kyse. Käytiin välissä tupakalla ja sitten ne kertoili lisää näkemyksistään.
Nyt istun kotona, mietin ja kysyn(lue totean): onko tietämättömyys varmin ja helpoin valinta? Luultavasti on, mutta taidan tarvita hieman lisää aikaa ja kokemuksia kertoakseni lähdenkö poliittisesti itään vai länteen. Ehkä pohjoiseen? Etelään, anyone? Kahtellaan kahtellaan.
P.S Tulevaisuudessa siintää sataprosenttisen varma puolueen puheenjohtajan ura. Juu juu jos pääsisi vaikka ensin Totta-romaanin sivua 50 pidemmälle ja opettelisi kärsivällisyyttä. Vanessa and the O's soi ja Charlie Charlie kolahtaa lujaa!