tiistai 25. tammikuuta 2011

Jam jam, sisäpiha kuuntelee

Käytiin Miken kanssa vähän pyykkituvalla juomassa kahvia.  Istahdettiin alas ja mä taisin jotain siinä hyräillä. Sitten me haukoteltiin ihan kauheesti ja otettiin vähän lisää kahvia. Ja se kuvaili niitä roikkuvia pyykkejä jonkun aikaa. Sen kaiken aikaa mä katsoin sitä. Katsoin, katsoin ja suljin silmät. Olis pitäny varmaan olla koulussa, vaan en ollut.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

It tells a lot about a person by how she or he smokes a cigarette. Now, let me show you.

Kaikki kaipaa vähän läheisyyttä, vanhoja filmikameroita ja kämpän jossain makeessa paikassa.

-Oli hyvä viikonloppu.

torstai 20. tammikuuta 2011

tiistai 18. tammikuuta 2011

Anna vielä jatkaa unia.

Joidenkin kuukausien päästä tämä blogi on ollut pystyssä kaksi vuotta. (kirjoitin ensin vahingossa vuoden, osoittaako se jotain?) Kuulostaa mielestäni hirmu paljolta, mutta se saattaa johtua yksinkeraisesti siitä, että olen ollut itse olemassa suhteellisen vähän aikaa.
   Kirjoittaminen on viime vuosien aikana muodostunut suurimmaksi intohimokseni, siksi tähän lähdin - ensin kovin muodikkaan ystävän kanssa, myöhemmin yksin. Alkuperäinen nimi tuli siihen aikaan hypettämästäni The Killersien biisistä Read my mind. Breaking out of this two-star town tuntuu jälkeen päin ajatellen aika ironiselta - ylistänhän suurimmaksi osaksi kirjoituksissani Helsingissä asumista. Nimellä ei ollut sen suurempaa merkitystä kuin että se on mieleen painuva, mutta ehkä alitajuntanii yritti  välittää jotakin. Puolisen vuotta sitten nimi kuitenkin muuttui. Siitä lähtien palkissa on lukenut Herätä minut kun maailma on valmis. Kuitenkin jo vuosi sitten kirjaimet alkoivat muodostaa sanoja, jotka kuvasivat pääni sisäistä elämää ja ajatuksia. Pilvilinna-puheet olivat aika muotia minusta parisen kuukautta kunnes realismi ja kovat sanat alkoivat viehättää. Luin Langia ja linnut jäivät kauaksi. Tai ehkä sitä kutsutaan kasvuksi.
  Kun Trendit ilmestyvät postiluukusta kuukausi kuukaudelta nopeammin ja elämä on niin hektistä ettei muista mitä joku on juuri sanonut, on ihanaa, että on jotain mistä pitää kiinni. Kuinka kalliita ovatkaan sanat menneisyydestä, vaikka toteaisikin olleensa järkyttävän pikkusieluinen tai vaihtoehtoisesti niin avarasydäminen, että itkettää. Taito myös arvostaa menneisyyden ajatuksia ja tuntemuksia on suuri ja kunnioitettava. Olen aika tosi varma että sitä kutsutaan kasvuksi.
  

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Onnellisen tietämätön

Mandi
Kävelin loskaista Lönnrothin katua pitkästä aikaa ja Misu tuli avaamaan oven. Mandi oli tehnyt pastaa, Mikke väitti osallistuneensa työprosessiin ja me keitimme iltapäiväkahvit. Istuttiin Miken keittiössä, minä korkealla jakkaralla ikkunaan nojaten. Juttelimme tunnin, milloin mistäkin. Kunnes. Joku äkkäsi kiikarit. Taisin olla minä tai kuvassa esiintyvä henkilö. Nokkelana likkana hyppäsin puoliksi pöydän päälle ja katsoin keltaiselle sisäpihalle, ikkunan läpi poikaa, joka kääntyi katsomaan taakseen vain huomatakseen kolmen tytön tiirailevan ikkunasta kiikareiden kanssa. Tapahtumaa seurasi minun retuuttaminen ja ''emiliaperkele et sä voi tehdä noin''.
    Rauha palasi kuitenkin häpeästä punaisten poskien ja hihittelyn myötä. Oikeasti kyllä nauroimme vatsat kippurassa aika pitkään. Kaivoin laukustani oranssin arjen löytöretkeilijän kalenterin ja kerroin ostaneeni sen edellispäivänä kaveriporukallemme Kiasmasta. Jääköön nähtäväksi miten toteutamme vuoden kullekkin viikolle suunnatun tehtävän. Ensi viikolla luvassa muun muassa luentoja ja sitä seuraavalla mielihaluharhailua.
Kuulumisiin!

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

''Totuus ei pala tulessakaan. Fiktio sen sijaan palaa oikein hyvin.'' -Itkonen

Coolius nousi uusiin sfääreihin arkiseikkailijan päiväkirjan ja Kiasmaan jätetyn viestin myötä: Rahel tahtoo Helsingin. Sen ihmiset, yli hinnoitellun kahvin ja S:n. Rahel ei tahdo takaisin Amerikkaan.
MarieM.

perjantai 7. tammikuuta 2011

Haluatko nähdä minua enää kahdestaan?

Sinä olet kaunis. Puhut kauniisti. Olet kaunis ystävä. Osaat sanoa oikein, tai saada muut tuntemaan itsensä mukavaksi. Kaunis on liian laimea sana. Tallennat hetki kauniimmin kuin kukaan tietämäni - kuvilla ja sanoilla. Toisaalta sinä et ole koskaan perustanut turhasta prameilusta. Kaunis, kaunis. Unenomainen ystävä.